Taidepäiväkirja aka Art Journal

En ole koskaan tykännyt kirjoittaa päiväkirjaa. Jotenkin tuntuu liian paljastavalta kirjoittaa pään sisäisiä asioita johonkin kirjaan, joka teoriassa voisi joutua toisen ihmisen käsiin ja luettavaksi. Itse asiassa ei vain teoriassa vaan ihan käytännössä, sillä juuri niin tapahtui kun olin nuori. Häpeän tunne ei lähde ehkä koskaan… No löytyipä selitys tähänkin asiaan, miksei tule kirjoitettua päiväkirjaa.

Tammikuussa törmäsin Instagramissa sattumalta asiasanaan #useitupfillitup ja vielä kun perässä oli #challenge, niin tietenkin kiinnostuin! Kyseessä oli tammikuun ajan kestänyt taidepäiväkirjan pitäminen, jossa joka päivä tuotetaan jokin taideteos vihkoon, kirjaan paperille, kortille, käytännössä mihin vain ja ideana oli käyttää kotoa jo valmiiksi löytyviä askartelu- ja maalaustarvikkeita. Uusia ei siis saisi ostaa tätä haastetta varten.

Amerikassa kaikenlainen Art Journal ja Junk Journal on viety todella pitkälle, tietenkin siitä kaikesta on tehty bisnestä. No joka tapauksessa, katsoin aiemman vuoden kuvia haasteesta ja päätin kokeilla. Alussa oli hankalaa keksiä jotain ”järkevää” ja ”painavaa sanottavaa”, mutta hiljalleen huomasin että se toimiikin toisinpäin: ensin teet ja sitten vasta huomaat mitä teos oikein tahtoo sanoa. Loistavaa! Ei mitään suunnitelmaa, vaan nyt sai antaa palaa! Liimailin lehdistä kuvia, maalasin päälle, tein taustoja ja liimailin tekstejä. Välillä teokset olivat ihan ka-ma-li-a, toisinaan taas oikein hienoja ja värimaailmaltaan näyttäviä.

Jäin koukkuun. Ja pahasti. Joka aamuisesta taidehetkestä on tullut tapa. Lähes pakkomielle. On pakko saada, jollei heti aamusta niin ainakin jossain vaiheessa päivää luoda jotain taidepäiväkirjaani. Yritän edelleen antaa alitajunnan tehdä työt, eli otan juuri sen maalituubin mikä kiinnittää sinä päivänä huomioni, piirrän, maalaan tai liimaan kuvia juuri sen mukaan miltä sinä päivänä tuntuu. Ja hei, aina voi maalata päälle tai vaikka liimata sivut toisiinsa kiinni ja piilottaa teos jos siitä tuli ihan kamala! 😀

Olen siis jatkanut taidepäiväkirjan tekemistä ja nyt on meneillään päivä numero 74.

Suosittelen lämpimästi taidepäiväkirjan pitämistä varsinkin niille, joille kirjoittaminen tuntuu vieraalta tai ei halua tai uskalla kirjoittaa ajatuksiaan ulos. Kuva on aina monintulkintainen, joten et paljasta itsestäsi kaikkea kuvassa, jollet sitä itse halua.

Alla kuvia Taidepäiväkirjastani, viimeisimpiä teoksiani. Kuvan alla on linkki joka vie Instagramiin kyseisen kuvan julkaisuun.

Art Journal, päivä #74 https://www.instagram.com/p/Bu-v4kRjVtB/
https://www.instagram.com/p/Bu-IzF4D6GN/
https://www.instagram.com/p/Bux47o0jdCD/
https://www.instagram.com/p/Bunp54hjLaB/
https://www.instagram.com/p/BubX3vvDsW8/
https://www.instagram.com/p/BuZOqKtD43_/
https://www.instagram.com/p/BuQrWCeDW7c/

Keeping it loose

Miten vaikeaa onkaan päästää irti opituista kaavoista ja tavoista! Olen yrittänyt opetella jättämään nysväämisen ja vimmatun viimeistelyn ja pyrkinyt löytämään ”go with the flow”-fiiliksen ja ”avoimuuden” piirustuksiin ja maalauksiin.

Törmäsin Instagramissa Toni Burt nimisen taiteilijan kuviin ja sieltä sain inspiksen tähän teokseen. Muutaman kerran tätäkin piti harjoitella ennen kuin pää ymmärsi päästää irti ja lopettaa yksityiskohtien täyttämisen.

Nyt ollaan menossa oikeaan suuntaan!

sdr

Black Dog

Matala mieliala, masennus, uupus, depressio… rakkaalla lapsella on monta nimeä. Olen ollut matalissa mielenmaisemissa, parhaillaan pääsemässä korkeammille maisemille. Kolmannen kerran havahtuessani olevani jälleen matalalla, maalasin oman Mustan Koirani. Ajatus lähti I had a Black Dog -videosta, jota suosittelen katsottavaksi. Olitpa sitten sinä joskus alamaissa tai joku läheisesi, tai muutenkin yleistiedon kartuttamiseksi tästä sairaudesta.

Alunperin tämä maalaus oli hyvin synkkä. Tausta oli tumman vihreä ja koirani perusmusta. Nyt katson Mustaa Koiraani lempeämmin, ehkä olen sen hyväksynyt osaksi elämääni ja minuuttani. Koirani sai pehmeämmän taustan ja Koirani on jo vähän harmaantunut. Ikä alkaa painaa.

Toivon että minun Musta Koirani alkaa olla koulutettu niin hyvin, että se seuraa mukanani, muttei enää huuda ja räksytä korvaani ja irvistele minulle ja paina painollaan minua pelkoon ja ahdistukseen. Nyt me voimme istahtaa alas ja katsoa toisiamme silmiin. Rakastavasti.

Toivon kaikille Mustan Koiran omistaville ja heidän läheisilleen paljon voimia ja rohkeutta kohdata tuo Koira. Vain kohtaamalla sen oikeasti, hyväksymällä sen ja rakastamalla sitä pääsee eteenpäin.

Doodling

Eräs 12-vuotias poika haastoi minut kesällä kokeilemaan doodlea. En millään meinannut päästä siihen kiinni, en vaan tajunnut mikä homman nimi oikein on. Tutkin doodlekuvia instagramista ja pinterestistä ja yritin päästä jyvälle. Tajusin, että tärkeintä on vain päästää irti kaikista ennakkopäätöksistä ja antaa kynän piirtää paperille mitä käsi haluaa. Mieli pitää saada pois pelistä häiritsemästä.

No, muutaman erilaisen väkerryksen teinkin ja julkaisin joitain instassa. Sain ystävällisen viestin toiselta piirtäjältä, ydinviesti oli kutakuinkin tämä: ihan jees yritys, mutta sysipaska kuitenkin. Tässä pari vinkkiä miten onnistut paremmin. 😀

Siitä se sitten lähti hiljalleen ja edelleen menee opetellessa irti päästämisen ja aivojen nollauksen kanssa. Että uskaltaa vain antaa viivojen syntyä ja katsoo mitä siitä lähtee tulemaan. Tässä muutamia doodleja mitä on syksyn aikana syntynyt.

 

Doodle 1

Doodle 2

Doodle 3

Doodle 4

Doodle 5

Doodle 6

Florida Girl

Palasin jokunen viikko sitten Floridan reissulta, jossa vietin kolme ihanaa viikkoa nauttien ulkoilmasta, auringosta ja hyvien ystävien seurasta. Florida Girl teos syntyi valokuvan inspiroimana. Olimme laiturilla katsomassa pelikaaneja ja yhtäkkiä viereemme tuli kaksi manaattia polskimaan. Jäimme katsomaan niitä ja seisoimme siinä pitkään hiljaa, vain katsoen isojen eläinten kellumista ja sukeltelua. Ystäväni tytär seisoi niin ajatuksissaan laiturin tolppaan nojaten, että halusin ikuistaa tuon hetken. Otin kuvan ja nyt kotona kuvia selatessa kuva pomppasi esiin ja halusin heti maalata sen pohjalta tämän teoksen.

On ihanaa palata välillä niihin hyviin, rauhallisiin hetkiin, joita meille aina välillä, ihan huomaamattakin suodaan. Niistä onkin hyvä pitää kiinni.

Florida Girl

Lady in Red

Uusin teokseni, Lady in Red, syntyi kun halusin ensi kertaa kokeilla uudella veitselläni maalaamista. Teoksesta tuli lopulta täysin erilainen kuin mitä olin suunnitellut. 🙂 Hyvä niin, sillä pidän tästä ”vahingosta” erittäin paljon.

Lady in Red

 

Koko 35 * 75 cm

Akryyli, pahvipohja